keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Cashew&Passion


Kun minulla täällä viidakossa ei ole televisiota, ei Hesaria, itse asiassa ei oikein mitään, lukuunottamatta läppärini ja puhelimeni, on välillä keksittävä jotakin tekemistä. eteenkin kun tulee kaupunkilaisvieraita. Ystäväni Indika, tapaa käydä luonani kerran kaksi viikossa. Viime kerralla hän ehdotti meidän jalkautumista luontoon. Oli mielestäni hyvä idea. Emme pitkälle pihalta päässeet, kun hän jo alkoi kurkottamaan puuhun, jossa minun käsittääkseni kasvoi pieniä oranssinvärisiä paprikoita. Irrottamallaan pitkällä oksalla hän löi tiheää puuta, jotta paprikat tippuivat maahan, josta ne oli helppo korjata talteen. Niitä tulikin aika määrä. Korjattuani sadon maasta, teki Indika pienen nuotion takapihalleni, jonka päälle hän laittoi palasen aaltopeltiä, minkä hän löysi roskakatoksesta. Ja paprikat pellille. Paprikoiden kärventyessä kuumuudessa, ne alkoivatkin yhtäkkiä hyppiä ja lennellä pelliltä, jolloin käsitin että ei ne olletkaan paprikoita, vaan cashew-pähkinöitä. Enhän minä ole koskaan nähnyt noita pähkinöitä puussa. Olen tottunut niiden ilmestyvän kuiva-aine varastoon niitä tilatessani, ja silloinkin ne tulivat aina 200g pusseissa. Siten minä kyllä ne tunnistan. Pähkinöiden aikansa pompattuaan kuin paukkumaissia tehdessä kattilassa, kaadettiinkin ne maahan jäähtymään. Tämän jälkeen sadonkorjuun aika tuli seuraavaksi passionhedelmille. Vuosia kylmäkkönä työskennelleenä, en näitäkään herkkuja tahtonut tunnistaa. Itse olen tottunut niiden olevan tummanruskeita, kovia, muhkuraisia palloja, mutta nämä olivat sileitä, vaaleanvihreitä, osa punertavia kauniita hedelmiä. Niistä puristimme passionnektaria . Erittäin hyvänmakuista! Nektarin jäähtyessä kylmiössä, aloimme koputtaa hiiltyneet pähkinät veitsellä varovaisesti, koska hiiltyneessä kuoressa on erittäin voimakasta öljyä joka ärsyttää ihoa, ja kas, siinä ne olivat yhtä tutunnäköisinä kuin kuiva-ainevarastossa pusseissaan. Sitten vain nauttimaan! Lämpimiä itsepaahdettuja cashew-pähkinöitä ja kylmää passionhedelmänektaria – taianomaista. Nyt ymmärrän miksi samaa hedelmää kutsutaan suomenkielellä myös Kielletyksihedelmäksi tai Kärsimyshedelmäksi. Minä suosin ensimmäistä vaihtoehtoa.
                                                            raakoja Cashew-pähkinöitä

                                                                  Indika paahtamassa

                                                                 pähkinät jäähtymässä

vastapaahdetut ja lämpimät

Passionhedelmät


3 kommenttia:

  1. Vitsi miten kivan kuulosta sulla siellä on. Oon kateellinen (vaikka jos itellä olis mahdollisuus niin en silti sinne lähtis).

    VastaaPoista
  2. Onko tuo keltainen osa tuosta raa'asta pähkinästä myös syötävää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, sen voi syödä kun ensin keittää sitä sokeriliemessä. Maistuu hieman aprikoosille keittämisen jälkeen.

      Poista