Minua aina
harmitti monesti, kun istuin raitiovaunussa matkalla töistä kotiin ja ohitin
Stokkan ja huomasin siellä olevan ne jo monestikin mainostetut Hullut Päivät.
Minua ei harmittanut sen vuoksi, että siellä oli Hullut Päivät, vaan minua
harmitti se, että ne aina tulivat niin ’yllättäen’. En ollut koskaan varautunut
niihin ja ne aina yllättivät minut ; usein miten silloin kun oli seuraavaan
tilipäivään juuri sen verran aikaa, kunnes jo tempaus oli ohitse. Sain nauttia
ainoastaan täpötäydestä raitiovaunusta, jonne vanhemmat eiralaisrouvat änkesivät
kilpaa sateenvarjoineen ja keltaisine paperipusseineen. Sain oheisnautintona
nauttia rouvien juuri ostamien tuoreiden vastapaistettujen patonkien tuoksuja, samalla kun laskeskelin mielessäni, mitä ostaisinkaan
kurnivaan nälkääni Punavuoren Alepasta, jäljellä olevillani 17 eurolla ja 40
sentillä. Käyttötilillänikään ei tainnut olla 8 euroa enempää, muistelin.
Raaskinko kajota säästöihini? Tai jopa luottokorttiani käyttää, koska teki niin
paljon mieli jotain hyvää. Oluttakin olisi tehnyt mieli, kun päähän otti nuo
keltaiset rapisevat paperipussit, joista pursui kaikenlaisen herkkujen lisäksi,
niin untuvapeitettä kuin amppeli-pelargoonioita. En käyttänyt luottokorttiani
enkä kajonnut säästöihini. Ostin perunasoselaatikon. Minun Hullut Päivät
jäivätkin sitten siihen.
Täällä on
sitten erilaiset Hullut Päivät. Täällä Hullut Päivät ovat nimeltään -Poya-.
Nämä hullut Päivät kun ovat jo ennalta katseltavissa, almanakasta kuin
almanakasta. Nämä eivät yllätä tuosta vain. Nämä tiedetään. Mutta toisaalta,
nämä nimenomaan saisivatkin yllättää. Eritoten päivinä jolloin ovat rahat tiukalla.
Täällä Hulluina Päivinä, kun rahaa ei tarvitse. Ja ruokaa saa. (Joskin
kohteliasta olisi myös itse antaa...) Kävin tänään oikeassa ruokakaupassa.
Löysin kaikkea kivaa ja uutta taas. Jopa Iitulle (Iitu Harju – tiedoksi) kotiin
vietäväksi ja edelleen Aijalle (Aija Ollikainen - tiedoksi) lähetettäväksi.
Kaikkea kivaa – tiedätte – Liisa Ihmemaassa! Mutta samalla huomasin erikoisia
tiedotteita, joita oli ripustettu eri pakastealtaitten ja tuoretiskien
kohdalle. Tiedotteissa kerrottiin ystävällisesti ’Huomioittehan että
tuoretuotteita ei myydä huomenna’. Hieman ihmettelin asiaa ensin, mutta kohta
muistin että olinhan sen jo tarkistanut kalenterista jo edellisellä viikolla –
huomenna on täysi kuu. Siksi. Mutta miksi erityisesti ilmoittaa asiakkaille
että huomenna ei tuoretuotteita myydä? Kaupat ovat muutoinkin kiinni.. Mutta
sehän samalla tarkoitti että kaikissa tuotteissa oli 20% alennus, siis myös
tuotteissa, jotka säilyvät iäti. Tarkoitan siis kaikki tuotteet, kuten lelut,
pesuaineet, sisustustarvikkeet. Eli täkäläinen Hullut Päivät. Kuukausi sitten,
kun oli myös samaiset keltaisten paperipussien päivät, jaettiin itse h-hetkenä
pitkin katuja ruokaa, jokaiselle vastaantulijalle. Mielestäni aika
mielenkiintoinen tapa. Ja kaunis sellainen.
Tulisikohan koskaan Stokkan eteen samanlaista? Istun raitiovaunussa 3B matkalla
vankilasta Eiraan, ja rouvat tarjoilevat minulle juuri paistettua patonkia,
jotta säästyisivät kuuntelemasta minun kurnivaa vatsaani? Toivottavasti ehkä
joskus.
Eli Hullut
Päivät siellä – Poya täällä.
(Poya –
täydenkuunpäivä – buddhistien pyhäpäivä, jolloin on alkoholin ja tuoreenlihan
myynti ja nauttiminen kielletty, sekä maassa yleinen pyhäpäivä)
