Kun minulla täällä viidakossa ei ole televisiota, ei Hesaria, itse
asiassa ei oikein mitään, lukuunottamatta läppärini ja puhelimeni, on välillä
keksittävä jotakin tekemistä. eteenkin kun tulee kaupunkilaisvieraita. Ystäväni
Indika, tapaa käydä luonani kerran kaksi viikossa. Viime kerralla hän ehdotti
meidän jalkautumista luontoon. Oli mielestäni hyvä idea. Emme pitkälle pihalta
päässeet, kun hän jo alkoi kurkottamaan puuhun, jossa minun käsittääkseni
kasvoi pieniä oranssinvärisiä paprikoita. Irrottamallaan pitkällä oksalla hän
löi tiheää puuta, jotta paprikat tippuivat maahan, josta ne oli helppo korjata
talteen. Niitä tulikin aika määrä. Korjattuani sadon maasta, teki Indika pienen
nuotion takapihalleni, jonka päälle hän laittoi palasen aaltopeltiä, minkä hän
löysi roskakatoksesta. Ja paprikat pellille. Paprikoiden kärventyessä
kuumuudessa, ne alkoivatkin yhtäkkiä hyppiä ja lennellä pelliltä, jolloin
käsitin että ei ne olletkaan paprikoita, vaan cashew-pähkinöitä. Enhän minä ole
koskaan nähnyt noita pähkinöitä puussa. Olen tottunut niiden ilmestyvän
kuiva-aine varastoon niitä tilatessani, ja silloinkin ne tulivat aina 200g
pusseissa. Siten minä kyllä ne tunnistan. Pähkinöiden aikansa pompattuaan kuin
paukkumaissia tehdessä kattilassa, kaadettiinkin ne maahan jäähtymään. Tämän
jälkeen sadonkorjuun aika tuli seuraavaksi passionhedelmille. Vuosia kylmäkkönä
työskennelleenä, en näitäkään herkkuja tahtonut tunnistaa. Itse olen tottunut
niiden olevan tummanruskeita, kovia, muhkuraisia palloja, mutta nämä olivat
sileitä, vaaleanvihreitä, osa punertavia kauniita hedelmiä. Niistä puristimme passionnektaria
. Erittäin hyvänmakuista! Nektarin jäähtyessä kylmiössä, aloimme koputtaa
hiiltyneet pähkinät veitsellä varovaisesti, koska hiiltyneessä kuoressa on erittäin voimakasta öljyä joka ärsyttää ihoa, ja kas, siinä ne olivat yhtä tutunnäköisinä kuin
kuiva-ainevarastossa pusseissaan. Sitten vain nauttimaan! Lämpimiä
itsepaahdettuja cashew-pähkinöitä ja kylmää passionhedelmänektaria –
taianomaista. Nyt ymmärrän miksi samaa hedelmää kutsutaan suomenkielellä myös
Kielletyksihedelmäksi tai Kärsimyshedelmäksi. Minä suosin ensimmäistä
vaihtoehtoa.
raakoja Cashew-pähkinöitä
Indika paahtamassa
pähkinät jäähtymässä
vastapaahdetut ja lämpimät
Passionhedelmät





Vitsi miten kivan kuulosta sulla siellä on. Oon kateellinen (vaikka jos itellä olis mahdollisuus niin en silti sinne lähtis).
VastaaPoistaOnko tuo keltainen osa tuosta raa'asta pähkinästä myös syötävää?
VastaaPoistaOn, sen voi syödä kun ensin keittää sitä sokeriliemessä. Maistuu hieman aprikoosille keittämisen jälkeen.
Poista