HullutPäivät - Poya

Minua aina harmitti monesti, kun istuin raitiovaunussa matkalla töistä kotiin ja ohitin Stokkan ja huomasin siellä olevan ne jo monestikin mainostetut Hullut Päivät. Minua ei harmittanut sen vuoksi, että siellä oli Hullut Päivät, vaan minua harmitti se, että ne aina tulivat niin ’yllättäen’. En ollut koskaan varautunut niihin ja ne aina yllättivät minut ; usein miten silloin kun oli seuraavaan tilipäivään juuri sen verran aikaa, kunnes jo tempaus oli ohitse. Sain nauttia ainoastaan täpötäydestä raitiovaunusta, jonne vanhemmat eiralaisrouvat änkesivät kilpaa sateenvarjoineen ja keltaisine paperipusseineen. Sain oheisnautintona nauttia rouvien juuri ostamien tuoreiden vastapaistettujen patonkien tuoksuja,  samalla kun laskeskelin mielessäni, mitä ostaisinkaan kurnivaan nälkääni Punavuoren Alepasta, jäljellä olevillani 17 eurolla ja 40 sentillä. Käyttötilillänikään ei tainnut olla 8 euroa enempää, muistelin. Raaskinko kajota säästöihini? Tai jopa luottokorttiani käyttää, koska teki niin paljon mieli jotain hyvää. Oluttakin olisi tehnyt mieli, kun päähän otti nuo keltaiset rapisevat paperipussit, joista pursui kaikenlaisen herkkujen lisäksi, niin untuvapeitettä kuin amppeli-pelargoonioita. En käyttänyt luottokorttiani enkä kajonnut säästöihini. Ostin perunasoselaatikon. Minun Hullut Päivät jäivätkin sitten siihen.

Täällä on sitten erilaiset Hullut Päivät. Täällä Hullut Päivät ovat nimeltään -Poya-. Nämä hullut Päivät kun ovat jo ennalta katseltavissa, almanakasta kuin almanakasta. Nämä eivät yllätä tuosta vain. Nämä tiedetään. Mutta toisaalta, nämä nimenomaan saisivatkin yllättää. Eritoten päivinä jolloin ovat rahat tiukalla. Täällä Hulluina Päivinä, kun rahaa ei tarvitse. Ja ruokaa saa. (Joskin kohteliasta olisi myös itse antaa...) Kävin tänään oikeassa ruokakaupassa. Löysin kaikkea kivaa ja uutta taas. Jopa Iitulle (Iitu Harju – tiedoksi) kotiin vietäväksi ja edelleen Aijalle (Aija Ollikainen - tiedoksi) lähetettäväksi. Kaikkea kivaa – tiedätte – Liisa Ihmemaassa! Mutta samalla huomasin erikoisia tiedotteita, joita oli ripustettu eri pakastealtaitten ja tuoretiskien kohdalle. Tiedotteissa kerrottiin ystävällisesti ’Huomioittehan että tuoretuotteita ei myydä huomenna’. Hieman ihmettelin asiaa ensin, mutta kohta muistin että olinhan sen jo tarkistanut kalenterista jo edellisellä viikolla – huomenna on täysi kuu. Siksi. Mutta miksi erityisesti ilmoittaa asiakkaille että huomenna ei tuoretuotteita myydä? Kaupat ovat muutoinkin kiinni.. Mutta sehän samalla tarkoitti että kaikissa tuotteissa oli 20% alennus, siis myös tuotteissa, jotka säilyvät iäti. Tarkoitan siis kaikki tuotteet, kuten lelut, pesuaineet, sisustustarvikkeet. Eli täkäläinen Hullut Päivät. Kuukausi sitten, kun oli myös samaiset keltaisten paperipussien päivät, jaettiin itse h-hetkenä pitkin katuja ruokaa, jokaiselle vastaantulijalle. Mielestäni aika mielenkiintoinen tapa.  Ja kaunis sellainen. Tulisikohan koskaan Stokkan eteen samanlaista? Istun raitiovaunussa 3B matkalla vankilasta Eiraan, ja rouvat tarjoilevat minulle juuri paistettua patonkia, jotta säästyisivät kuuntelemasta minun kurnivaa vatsaani? Toivottavasti ehkä joskus.

Eli Hullut Päivät siellä – Poya täällä.

(Poya – täydenkuunpäivä – buddhistien pyhäpäivä, jolloin on alkoholin ja tuoreenlihan myynti ja nauttiminen kielletty, sekä maassa yleinen pyhäpäivä)